Sää ennuste: ulkona sadekuuroja, sisällä aurinkoista

Tasapaino, se on sana joka kuvaa parhaiten tämänhetkistä olotilaani. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaaki, niin tuntuu että ensikertaa elämässäni elämäni on halinnassa ja tasapainoista. Minulla ei ole kiire mihinkään, ei tarvetta toteuttaa mitään. En kaipaa uutta, en vaihtelua, minua ei väsytä eikä pitkästytä. Olen onnellinen tässä ja nyt, eivätkä edes pimenevät illat ja pikkuhiljaa lähelle hiipivä syksyn kylmyys saa minua masentumaan!
Temperamentttisena, ja spontaanina ihmisenä tasapaino on minulle hyvin vierasta. Ennen se oli jopa pelottavaa. Pyrin välttämään sitä viimeiseen asti. Aina kun asiat alkoivat tuntua liian tutuilta ja turvallisilta, kun osasin liian hyvin ennustaa huomisen, minä pakenin.
Pakenin henkisesti, joskus jopa fyysisesti. Oli taas löydettävä jotain uutta: uusi seikkailu, uusi haaste, uusi tuttavuus, uusi mitätahansa.. Jännytysten ja elämysten hakeminen piti minut kiinni siinä tunteessa, että elän. Ajattelin: jos pysähdyn, en kukoista enää. Kuvittelin kai näivettyväni kasaan. Pelkäsin tulevani, tylsäksi, vanhaksi, aikuiseksi . . .

Mitä sitten kävi? Enpä tiedä. Ehkä se oli se yksi krapulainen iltapäivä IKEAssa: makoilua esittelysängyissä käsi kädessä. Tai se kun polvistuit eteeni sydäntavella, pakkasessa, yön pikkutunneilla. Kaksi punaista viivaa rinnatusten vaalealla taustalla hotellin kylpyhuoneessa -"elämän viivat". Pienet sormet kietoutuneena sormeni ympärille. Ehkä hento ääni ja hymy, johon herään joka aamu klo 5.30, enkä voi kuvitellakaan olevani vihainen aikaisesta herätyksestä. Perheen keskiset kävelyretket puistossa. Utelias, luottavainen ilme pienillä kasvoilla - kaikki on uutta ja ihmeellistä, sinun tehtäväsi on toimia oppaana. Shoppailu nettikaupoissa, joihin ei tarvitse ottaa lasta ja rattaita mukaan. Pelireissut, kun katsomossa oma fanijoukkoni seuraa peliä sylikkäin tuttipullosta maitoa siemaillen. . . Jokin ehkä noista sen teki, tai ehkä se oli jokin muu, en tiedä. Sen vain tiedän, että enää en ole pakosalla.

Elämäni on seikkailua, joka päivä. Kieroksia on vain hieman vähemmän. Ehkä joka nurkan takana ei enää odota uudet kasvot ja vieraat kuviot, mutta haasteita siellä kuitenkin odottaa. Toisille tämä voi kuulostaa tylsältä, juuri siltä, mitä pelkäsinkin. Mutta ei, tässä minä yhä olen - elossa, omana itsenäni. Olen vain löytänyt jotakin uutta, jotakin hyvinkin jännittävää. Tämä on seikkailuistani ehkä jännittävin. Haaste on henkilökohtainen, ja vaatii enemmän tahdovoimaa kuin mikään aiemmin.

Olen siis löytänyt tasapainon arjesta, ja haasteeni on sen säilyttäminen. Tänään tiedän jotakin sellaista, jota en ennen voinut kuvitellakaan olevan totta: tasapaino ei tarkoita välttämättä tylsyyttä. Se ei ole välttämättä myöskään ennalta-arvattavuutta. Se on vain rauhallisuutta sisällä, tietoisuus siitä, että on löytänyt paikkansa. En etsi mitään uutta tänään, tuskin huomennakaan. Tänään elän tasapainoista arkea, tasapainoisen itseni kanssa. Tiedän missä minuun kuuluu olla, tiedän tulevan haasteeni, paikkani on vain olla: tässä ja nyt.
Muistan kuitenkin, että jonakin päivänä paikkani voi olla myös jossain aivan toisaalla. Sitä en kuitenkaan mieti tänään, sen hetki on sitten silloin, jos on. . . Olen löytänyt mukavan pienen etapin matkani varrelta. Tähän haluan pysähtyä, katsella ympärilleni ja viipyä ainakin hetken. . . :)

Ihanaa maanantaita kaikille paikkansa arjesta löytäneille ja paikkaansa yhä etsiville! <3

Vuosi viimeisestä, eikä sekään riitä!

Kauan on vierähtänyt edellisestä bloggauksestani. . . Ehkä jonkun mielestä ehkä turhankin kauan, mutta minulle se oli kai juuri sopivasti! -Sopivasti siihen nähden että nyt saan taas fiilistellä vanhojen muistojen, haaveiden ja ajatuksieni parissa, ja kummastella miten: AIKA RIENTÄÄ JA ASIAT MUUTTUVAT.

TÄSSÄ VÄHÄN MUUTOKSIA VIIMEISELTÄ VUODELTA:

1. Häitä ei tullutkaan (vielä), vaikka niitä kovasti viimeksi hehkutin. Sen sijaan tuli jotakin muuta... (kts 2. kohta)

2. Positiivinen raskaustesti kesän 2012 alussa! -Tästä alkoi elämäni jännittävin ja ihanin matka kohti äitiyttä ja "todellista aikuistumista"

3. Uudet opinnot AMKssa alkoivat syksyllä 2012 - vaihdoin vanhan tylsän ja niin väärän opiskelualan uuteen ja huomattavan kiinnostavaan... Olen vihdoin iloinen siitä ettei tulevaisuudessani enää häämötä pelottava kuva elämäänsä kyllästyneestä fysioterapeutista, joka on painanut samaa työtä 40v saamatta siitä koskaan sen suurempaa tyydytystä ja iloa irti :) (sen sijaan lähitulevaisuudessa häämöttää kuva kovasta opiskelusta ainakin vielä 2,5 seuraavaa vuotta :/ )

4. Viimeinen joulu kahdestaa :) tämän jälkeen se olikin sitten pelkkää odottelua hormoonihöyryjen keskellä, vauvan tarvikkeiden hamuamista, ihmettelyä, hypistelyä ja tulevasta haaveilua! Blogia suunnittelin kovasti kirjoittelevani loppuraskaudesta, mutta kummasti ei aikaa löytynytkään. . . Ajatukset ja jalat veivät jatkuvasti muualle.

5. Raskas päätös, lykätä oman jalkapallokauden alkua synnytyksen ja lapsivuodeajan taakse (sillä hetkellä tuntui että aivan liian kauas) tulevaisuuteen. Vaan eipä siinä kunnossa olisi paljon möngerreltykään kentillä viimeisten kuukausin aikana.  (vaikka kovasti sitä muuten liikuttiin molemmat, poika ja minä, yhtäaikaa ja erikseen koko raskauden ajan :))

6. Reipas ja suloinen pikkumiehemme näki ensikertaa päivänvalon 12.3.-13! Siitä eteenpäin päivämme ovat olleetkin maidonmakuisia ja vauvantuoksuisia <3 Ihanasti ja yllättävän luontevasti kaikki on sujunut. Ollaanhan tätä odotettukin, ja tuntui että olimme tähän valmiita, mutta silti olin kuvitellut muutosten aiheuttavan enemmän kriisejä ja kahnauksia arkeemme. . . Vaan ei ainakaan vielä, ihanassa pienessä perheessämme on riittänyt naurua ja iloa jo yli 5kk!

7. Nyt tulevaa odotellen ja pikku D:n kehitystä kummastellen aloin jälleen kaipaamaan bloggailua.. (-päiväuniajat ;) ) Aiheet ehkä pyörivät nyt myös uusilla alueilla: KAKKAVAIPPOJEN ja UNETTOMIENÖIDEN keskellä, mutta niin vahvasti ovat vanhat kiinnostukset ja intohimoni edelleen pinnalla, että eiköhän paljon muutakin kirjoiteltavaa tule vastaan.. Etenkin nyt kun on, kiitos ihanan äitiysloman, taas aikaa seurailla MUOTIA ja muita BLOGEJA, sekä lukea KIRJOJA ja LEHTIÄ...

KATSOTAAN SIIS MITÄ TÄSTÄ TULEE! TOIVOTTAVASTI PALJON JA HYVÄÄ, JA JÄNNITTÄVÄÄ LUETTAVAA AINAKIN..

KESÄIHMISENÄ (JA NETTIKAUPASTA TILAAMIANI IHANIA SYYSVAATTEITA VIELÄ ODOTELLESSA) ON TÄHÄN LOPPUUN TOIVOTETTAVA: MUKAVAA LOPPU KESÄÄ! KYLLÄ SITÄ VIELÄ ON JÄLJELLÄ, USKOKAA POIS JA NAUTTIKAA!

Miten pysyä mukana kun aika vierii ja elämä muuttuu?

Usein kysytään, miten pysyä mukana alati muuttuvan maailman matkassa. Minulle tuntuu olevan jo tarpeeksi suuri kysymys se, miten pysyä mukana oman elämänsä muutoksissa! Aikaa kuluu ja ajatukset muuttuvat, elämän tilanteet tuntuvat vaihtuvan joskus nopeammin kuin sukat jalassani. (enkä yleensä samoja sukkiakaan vuorokautta pidempään jaloissani pyöritä) :) Suurimpana muutoksena viimeiseen allekirjoittaneen mietelmään on tämä täysin uusi sivu, joka on nyt kääntynyt elämässäni.

Sivilisäädyn muutokseenkaan ei ole pitkä matka, mutta on jännittävää huomata, miten uusiksi elämänsuunnitelmat ja tavoitteet voivatkaan hetkessä muuttua. Prioriteetiksi on nyt noussut oman (kerrostalo)kodin sekä talouden jakaminen ja ylläpito toisen ihmisen kanssa. ja mikä ihmeellisintä toisten sormusten nimettömiin pujottamisen suunnittelua! Kukapa olisi sitäkään aivan vielä odottanut. Itselläni ei tästä ainakaan aavistuksia ollut ennen kuin hetki eräänä iltana yllättäen koitti.
Tietysti tulevaisuudesta löytyy myös paljon vanhoja haaveita ja unelmia, kuten koulutus ja perheen perustaminen, mutta silti yllättäen hetki sitten niin läheiseltä tuntuneet omakotitalounelmat huomaan heittäneeni taka-alalle vielä pitkäksi pitkäksi aikaa.


Tätä se kai on nuoren ihmisen (ja vielä näin sponttaanin seikkailijan) elämä! :) Tänään tällä tavalla, huomenna toisin. Aina uusien tuulien ja tunteiden vietävänä.
Mutta sitten, yllättäen huomaat jotakin outoa tapahtuneen. Uutuden huuma on tiessään. Huomaat yllättäen sen suurimman haasteen ja onnen löytyvän jostakin pysyvämmästä.
Itse koen ainakin ottaneeni nyt vastaan yhden elämäni suurimmista haasteista. Miten säilyttää vakaus ja pysyvyys elämäni näillä osa-alueilla, joilla ennen olen niin mielelläni ajalehtinut virran vietävänä. Onneksi tukena ja kaiken taustalla seisoo nyt vankkaakin vankempi peruskallio, jolla on arvot ja periaatteet kohdallaan, huuomoria kuitenkaan unohtamatta!



Tästä se siis lähtee: tulevan elämäni ensi askeleet! Haparointia ja hajanaisia harha-askeleita varmasti tulee matkan varrella otettua suuntaan jos toiseen, mutta onneksi kaikesta selviää yhteisten unelmien voimalla, päivittäisellä annoksella itse-ironiaa ja huumoria! Pidetään peukkuja! :D

PS. Jatkossa lienee siis pohdinnassa paljon myös kaikkea uutta ja erilaista... sellaisia välttämättömiä pohdintoja siitä, miten askel askeleelta asiat etenevät, ja ennen kaikkea, miltä se kaikki tuntuu!!! :D

"Sun vieres on lämmin ku ulkona on kylmä"

AAAHHH! Elämä: koti, perhe, rakkaus, ystävät, harrastukset, terveys, ilo, onni... :)
Kaikki olemassaolon riemut... ja surut.
Elämä ei onneksi viitsi koskaan olla liian helppo käsiteltäväksi! Näin osaa taas nauttia niistä pienistä hyvistä hetkistä, ajoista kuten nyt, kun tuntuu, että kerrankin kaikki on niin kuin pitää :)
Tänään ulkona sataa vettä.. Eilen meillä oli taas hirvittävä ukkosmyrsky, sisällä. Myrsky onneksi kuitenkin laantui iltaan tultaessa ja muuttui ihan mukavaksikin vielä!!! :)
Kuitenki naurattaa kun ajattelee, mitä draamaa se välillä voikaan olla! Mutta hei, nauttikaa hetkistä! Jos nyt on se aika, tartu siitä kiinni tiukasti ja kaksin käsin, purista lujaa, ettei se ehdi karata, ainakaan ihan vielä! Sitten on taas paremmin varustautunut, seuraavaan myrskyrintamaan!

Ihanaa päivää Sinulle! ;)