Vuosi viimeisestä, eikä sekään riitä!

Kauan on vierähtänyt edellisestä bloggauksestani. . . Ehkä jonkun mielestä ehkä turhankin kauan, mutta minulle se oli kai juuri sopivasti! -Sopivasti siihen nähden että nyt saan taas fiilistellä vanhojen muistojen, haaveiden ja ajatuksieni parissa, ja kummastella miten: AIKA RIENTÄÄ JA ASIAT MUUTTUVAT.

TÄSSÄ VÄHÄN MUUTOKSIA VIIMEISELTÄ VUODELTA:

1. Häitä ei tullutkaan (vielä), vaikka niitä kovasti viimeksi hehkutin. Sen sijaan tuli jotakin muuta... (kts 2. kohta)

2. Positiivinen raskaustesti kesän 2012 alussa! -Tästä alkoi elämäni jännittävin ja ihanin matka kohti äitiyttä ja "todellista aikuistumista"

3. Uudet opinnot AMKssa alkoivat syksyllä 2012 - vaihdoin vanhan tylsän ja niin väärän opiskelualan uuteen ja huomattavan kiinnostavaan... Olen vihdoin iloinen siitä ettei tulevaisuudessani enää häämötä pelottava kuva elämäänsä kyllästyneestä fysioterapeutista, joka on painanut samaa työtä 40v saamatta siitä koskaan sen suurempaa tyydytystä ja iloa irti :) (sen sijaan lähitulevaisuudessa häämöttää kuva kovasta opiskelusta ainakin vielä 2,5 seuraavaa vuotta :/ )

4. Viimeinen joulu kahdestaa :) tämän jälkeen se olikin sitten pelkkää odottelua hormoonihöyryjen keskellä, vauvan tarvikkeiden hamuamista, ihmettelyä, hypistelyä ja tulevasta haaveilua! Blogia suunnittelin kovasti kirjoittelevani loppuraskaudesta, mutta kummasti ei aikaa löytynytkään. . . Ajatukset ja jalat veivät jatkuvasti muualle.

5. Raskas päätös, lykätä oman jalkapallokauden alkua synnytyksen ja lapsivuodeajan taakse (sillä hetkellä tuntui että aivan liian kauas) tulevaisuuteen. Vaan eipä siinä kunnossa olisi paljon möngerreltykään kentillä viimeisten kuukausin aikana.  (vaikka kovasti sitä muuten liikuttiin molemmat, poika ja minä, yhtäaikaa ja erikseen koko raskauden ajan :))

6. Reipas ja suloinen pikkumiehemme näki ensikertaa päivänvalon 12.3.-13! Siitä eteenpäin päivämme ovat olleetkin maidonmakuisia ja vauvantuoksuisia <3 Ihanasti ja yllättävän luontevasti kaikki on sujunut. Ollaanhan tätä odotettukin, ja tuntui että olimme tähän valmiita, mutta silti olin kuvitellut muutosten aiheuttavan enemmän kriisejä ja kahnauksia arkeemme. . . Vaan ei ainakaan vielä, ihanassa pienessä perheessämme on riittänyt naurua ja iloa jo yli 5kk!

7. Nyt tulevaa odotellen ja pikku D:n kehitystä kummastellen aloin jälleen kaipaamaan bloggailua.. (-päiväuniajat ;) ) Aiheet ehkä pyörivät nyt myös uusilla alueilla: KAKKAVAIPPOJEN ja UNETTOMIENÖIDEN keskellä, mutta niin vahvasti ovat vanhat kiinnostukset ja intohimoni edelleen pinnalla, että eiköhän paljon muutakin kirjoiteltavaa tule vastaan.. Etenkin nyt kun on, kiitos ihanan äitiysloman, taas aikaa seurailla MUOTIA ja muita BLOGEJA, sekä lukea KIRJOJA ja LEHTIÄ...

KATSOTAAN SIIS MITÄ TÄSTÄ TULEE! TOIVOTTAVASTI PALJON JA HYVÄÄ, JA JÄNNITTÄVÄÄ LUETTAVAA AINAKIN..

KESÄIHMISENÄ (JA NETTIKAUPASTA TILAAMIANI IHANIA SYYSVAATTEITA VIELÄ ODOTELLESSA) ON TÄHÄN LOPPUUN TOIVOTETTAVA: MUKAVAA LOPPU KESÄÄ! KYLLÄ SITÄ VIELÄ ON JÄLJELLÄ, USKOKAA POIS JA NAUTTIKAA!