Huonon päivän määritelmä

Juon aamuteetä, koska kahvi on tänäaamuna vain yksinkertaisesti liian kitkerää suuhuni. En tiedä, miksi minusta tuntuu, että kaikki kurjat asiat osaavat aina kasaantua siihen yhteen pieneen hetkeen. Ensin niitä ei näy missään. Ne piileksivät kai nurkissa ja sänkyjen alla. Ovat niin kuin sanotaan: "poissa silmistä poissa mielestä"! Sitten, äkkiarvaamatta jokin iskee takaapäin, ja lujaa. Nujertaa pahaa aavistamattoman uhrinsa maahan yhdellä humauksella. Siinä on paikka kaikille pienille murheille ja epäonnen rippeille, jotka nyt syöksyvät esiin piiloistaan käyden poloisen uhrinsa kimppuun suurena ja raskaana laumana..
Näin siinä kai kävi. Tänä aamuna se humaus oli jäytävää kipua ohimoissa. Migreeni, joka ei ole antanut kuulua itsestään kuukausiin. Se saapui jo aikaisin aamulla. Auringonnoustessa se jo jyskytti oven takana odottaen pahaa aavistamatonta uneksijaa.
Ai niin, mutta eihän aurinko noussutkaan tänään!! Se jäi piiloon raskaan ja synkän harmaan pilviverhon taa. Kai sekin piileksii näitä aamuja. No ehkä parempi niin, sillä päänsärky kuitenkin vain innostuu moisesta ylipirteydestä. Helpommin se helpottaa ilman auringon jatkuvaa kurkkimista ja häirintää makuuhuoneen ikkunan takana.
Nyt, kolmea tuntia myöhemmin, migreeni on siis jo ohi, suunnilleen. Mutta mikä sitten mättää? Vastaus on melko yksinkertaisesti kaikki. Etenkin eilinen ja tuleva.
Eilen huomasin surukseni, kauhukseni ja järkytyksekseni että olen hukannut rakkaan ja arvokkaankin Guessin kultakelloni sekä kaulakorun jonka sain juuri syntymäpäivälahjaksi. Tarkemmin mietittyäni tajusin niiden viimeksi eksyneen vahingossa mukaan juoksutreeneihin urheiluhallille. Siellä tietysti laskin ne laukkuuni treenin ajaksi. Eikös joku olekin tämän huomaamattani rekisteröinyt. Ne on siis mitä todennäköisemmin varastettu ! Hyvästi Guess, tervetuloa vihainen ja pettynyt mies, ja oma ylitsepääsemätön harmi.
No eihän tässä vielä kaikki. Tänään en siis päässyt töihin, mutta lisäksi sain ystävällisesti kuulla, ettei minulla ole mahdollisuutta ottaa vapaata fysiatrilla käynnin vuoksi, vaan lääkärin tapaamisaikaa on siirrettävä töiden takia. Nämä ajathan eivät muutenkaan ole kortilla! Mukavana mausteena tähän aamuun tosiaan. . .
Joka tapauksessa oleellisintahan tässä on nyt se, että liikuntakieltoni tulehtuneiden säärien vuoksi jatkuu. . . Ja kausi alkaa ensi kuun alussa. Testijuoksut olisi jo pitänyt suorittaa, ja otteluita olisi tarjolla mielinmäärin toinen toistaan kiinnostavimpia. Mutta EI, minä en juokse, en vihellä enkä liputa. Minä olen liikuntakiellossa kunnes työt sallivat. Hienoa! Mieleni tekee yllättäen tupakkaa, mutta siihen iloon en itselleni kuitenkaan lupaa anna. Niin hyvin olen ilmankin pärjännyt.

No, paljon löytyy huonoa, mutta onhan tässä jotain hyvääkin. Mieleni tekee suunnatomasti kirjoittaa! Avautua, mutta myös ajatella. Kerrankin ajatus lentää. Tällä kertaa uskon sen siipien myös kantavan melko pitkälle. Nyt täällä kivun ja särkylääkkeitten aiheuttaman tokkuran rajamailla ajattelin aloittaa jotain ihan uutta, jotain voimaannuttavaa, ehkä hauskaakin. Aika näyttää mitä tästä syntyy, mutta nyt annan vain ajatuksen juosta ja kynän sauhuta. Ehkä myöhemmin jaan tuotokseni myös täällä. :)

Pakko vielä sanoa. Hyvää huomenta! Kiitos kamalasta aamusta ;)

Miten pysyä mukana kun aika vierii ja elämä muuttuu?

Usein kysytään, miten pysyä mukana alati muuttuvan maailman matkassa. Minulle tuntuu olevan jo tarpeeksi suuri kysymys se, miten pysyä mukana oman elämänsä muutoksissa! Aikaa kuluu ja ajatukset muuttuvat, elämän tilanteet tuntuvat vaihtuvan joskus nopeammin kuin sukat jalassani. (enkä yleensä samoja sukkiakaan vuorokautta pidempään jaloissani pyöritä) :) Suurimpana muutoksena viimeiseen allekirjoittaneen mietelmään on tämä täysin uusi sivu, joka on nyt kääntynyt elämässäni.

Sivilisäädyn muutokseenkaan ei ole pitkä matka, mutta on jännittävää huomata, miten uusiksi elämänsuunnitelmat ja tavoitteet voivatkaan hetkessä muuttua. Prioriteetiksi on nyt noussut oman (kerrostalo)kodin sekä talouden jakaminen ja ylläpito toisen ihmisen kanssa. ja mikä ihmeellisintä toisten sormusten nimettömiin pujottamisen suunnittelua! Kukapa olisi sitäkään aivan vielä odottanut. Itselläni ei tästä ainakaan aavistuksia ollut ennen kuin hetki eräänä iltana yllättäen koitti.
Tietysti tulevaisuudesta löytyy myös paljon vanhoja haaveita ja unelmia, kuten koulutus ja perheen perustaminen, mutta silti yllättäen hetki sitten niin läheiseltä tuntuneet omakotitalounelmat huomaan heittäneeni taka-alalle vielä pitkäksi pitkäksi aikaa.


Tätä se kai on nuoren ihmisen (ja vielä näin sponttaanin seikkailijan) elämä! :) Tänään tällä tavalla, huomenna toisin. Aina uusien tuulien ja tunteiden vietävänä.
Mutta sitten, yllättäen huomaat jotakin outoa tapahtuneen. Uutuden huuma on tiessään. Huomaat yllättäen sen suurimman haasteen ja onnen löytyvän jostakin pysyvämmästä.
Itse koen ainakin ottaneeni nyt vastaan yhden elämäni suurimmista haasteista. Miten säilyttää vakaus ja pysyvyys elämäni näillä osa-alueilla, joilla ennen olen niin mielelläni ajalehtinut virran vietävänä. Onneksi tukena ja kaiken taustalla seisoo nyt vankkaakin vankempi peruskallio, jolla on arvot ja periaatteet kohdallaan, huuomoria kuitenkaan unohtamatta!



Tästä se siis lähtee: tulevan elämäni ensi askeleet! Haparointia ja hajanaisia harha-askeleita varmasti tulee matkan varrella otettua suuntaan jos toiseen, mutta onneksi kaikesta selviää yhteisten unelmien voimalla, päivittäisellä annoksella itse-ironiaa ja huumoria! Pidetään peukkuja! :D

PS. Jatkossa lienee siis pohdinnassa paljon myös kaikkea uutta ja erilaista... sellaisia välttämättömiä pohdintoja siitä, miten askel askeleelta asiat etenevät, ja ennen kaikkea, miltä se kaikki tuntuu!!! :D