Juon aamuteetä, koska kahvi on tänäaamuna vain yksinkertaisesti liian kitkerää suuhuni. En tiedä, miksi minusta tuntuu, että kaikki kurjat asiat osaavat aina kasaantua siihen yhteen pieneen hetkeen. Ensin niitä ei näy missään. Ne piileksivät kai nurkissa ja sänkyjen alla. Ovat niin kuin sanotaan: "poissa silmistä poissa mielestä"! Sitten, äkkiarvaamatta jokin iskee takaapäin, ja lujaa. Nujertaa pahaa aavistamattoman uhrinsa maahan yhdellä humauksella. Siinä on paikka kaikille pienille murheille ja epäonnen rippeille, jotka nyt syöksyvät esiin piiloistaan käyden poloisen uhrinsa kimppuun suurena ja raskaana laumana..
Näin siinä kai kävi. Tänä aamuna se humaus oli jäytävää kipua ohimoissa. Migreeni, joka ei ole antanut kuulua itsestään kuukausiin. Se saapui jo aikaisin aamulla. Auringonnoustessa se jo jyskytti oven takana odottaen pahaa aavistamatonta uneksijaa.
Ai niin, mutta eihän aurinko noussutkaan tänään!! Se jäi piiloon raskaan ja synkän harmaan pilviverhon taa. Kai sekin piileksii näitä aamuja. No ehkä parempi niin, sillä päänsärky kuitenkin vain innostuu moisesta ylipirteydestä. Helpommin se helpottaa ilman auringon jatkuvaa kurkkimista ja häirintää makuuhuoneen ikkunan takana.
Nyt, kolmea tuntia myöhemmin, migreeni on siis jo ohi, suunnilleen. Mutta mikä sitten mättää? Vastaus on melko yksinkertaisesti kaikki. Etenkin eilinen ja tuleva.
Eilen huomasin surukseni, kauhukseni ja järkytyksekseni että olen hukannut rakkaan ja arvokkaankin Guessin kultakelloni sekä kaulakorun jonka sain juuri syntymäpäivälahjaksi. Tarkemmin mietittyäni tajusin niiden viimeksi eksyneen vahingossa mukaan juoksutreeneihin urheiluhallille. Siellä tietysti laskin ne laukkuuni treenin ajaksi. Eikös joku olekin tämän huomaamattani rekisteröinyt. Ne on siis mitä todennäköisemmin varastettu ! Hyvästi Guess, tervetuloa vihainen ja pettynyt mies, ja oma ylitsepääsemätön harmi.
No eihän tässä vielä kaikki. Tänään en siis päässyt töihin, mutta lisäksi sain ystävällisesti kuulla, ettei minulla ole mahdollisuutta ottaa vapaata fysiatrilla käynnin vuoksi, vaan lääkärin tapaamisaikaa on siirrettävä töiden takia. Nämä ajathan eivät muutenkaan ole kortilla! Mukavana mausteena tähän aamuun tosiaan. . .
Joka tapauksessa oleellisintahan tässä on nyt se, että liikuntakieltoni tulehtuneiden säärien vuoksi jatkuu. . . Ja kausi alkaa ensi kuun alussa. Testijuoksut olisi jo pitänyt suorittaa, ja otteluita olisi tarjolla mielinmäärin toinen toistaan kiinnostavimpia. Mutta EI, minä en juokse, en vihellä enkä liputa. Minä olen liikuntakiellossa kunnes työt sallivat. Hienoa! Mieleni tekee yllättäen tupakkaa, mutta siihen iloon en itselleni kuitenkaan lupaa anna. Niin hyvin olen ilmankin pärjännyt.
No, paljon löytyy huonoa, mutta onhan tässä jotain hyvääkin. Mieleni tekee suunnatomasti kirjoittaa! Avautua, mutta myös ajatella. Kerrankin ajatus lentää. Tällä kertaa uskon sen siipien myös kantavan melko pitkälle. Nyt täällä kivun ja särkylääkkeitten aiheuttaman tokkuran rajamailla ajattelin aloittaa jotain ihan uutta, jotain voimaannuttavaa, ehkä hauskaakin. Aika näyttää mitä tästä syntyy, mutta nyt annan vain ajatuksen juosta ja kynän sauhuta. Ehkä myöhemmin jaan tuotokseni myös täällä. :)
Pakko vielä sanoa. Hyvää huomenta! Kiitos kamalasta aamusta ;)
