Sää ennuste: ulkona sadekuuroja, sisällä aurinkoista

Tasapaino, se on sana joka kuvaa parhaiten tämänhetkistä olotilaani. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaaki, niin tuntuu että ensikertaa elämässäni elämäni on halinnassa ja tasapainoista. Minulla ei ole kiire mihinkään, ei tarvetta toteuttaa mitään. En kaipaa uutta, en vaihtelua, minua ei väsytä eikä pitkästytä. Olen onnellinen tässä ja nyt, eivätkä edes pimenevät illat ja pikkuhiljaa lähelle hiipivä syksyn kylmyys saa minua masentumaan!
Temperamentttisena, ja spontaanina ihmisenä tasapaino on minulle hyvin vierasta. Ennen se oli jopa pelottavaa. Pyrin välttämään sitä viimeiseen asti. Aina kun asiat alkoivat tuntua liian tutuilta ja turvallisilta, kun osasin liian hyvin ennustaa huomisen, minä pakenin.
Pakenin henkisesti, joskus jopa fyysisesti. Oli taas löydettävä jotain uutta: uusi seikkailu, uusi haaste, uusi tuttavuus, uusi mitätahansa.. Jännytysten ja elämysten hakeminen piti minut kiinni siinä tunteessa, että elän. Ajattelin: jos pysähdyn, en kukoista enää. Kuvittelin kai näivettyväni kasaan. Pelkäsin tulevani, tylsäksi, vanhaksi, aikuiseksi . . .

Mitä sitten kävi? Enpä tiedä. Ehkä se oli se yksi krapulainen iltapäivä IKEAssa: makoilua esittelysängyissä käsi kädessä. Tai se kun polvistuit eteeni sydäntavella, pakkasessa, yön pikkutunneilla. Kaksi punaista viivaa rinnatusten vaalealla taustalla hotellin kylpyhuoneessa -"elämän viivat". Pienet sormet kietoutuneena sormeni ympärille. Ehkä hento ääni ja hymy, johon herään joka aamu klo 5.30, enkä voi kuvitellakaan olevani vihainen aikaisesta herätyksestä. Perheen keskiset kävelyretket puistossa. Utelias, luottavainen ilme pienillä kasvoilla - kaikki on uutta ja ihmeellistä, sinun tehtäväsi on toimia oppaana. Shoppailu nettikaupoissa, joihin ei tarvitse ottaa lasta ja rattaita mukaan. Pelireissut, kun katsomossa oma fanijoukkoni seuraa peliä sylikkäin tuttipullosta maitoa siemaillen. . . Jokin ehkä noista sen teki, tai ehkä se oli jokin muu, en tiedä. Sen vain tiedän, että enää en ole pakosalla.

Elämäni on seikkailua, joka päivä. Kieroksia on vain hieman vähemmän. Ehkä joka nurkan takana ei enää odota uudet kasvot ja vieraat kuviot, mutta haasteita siellä kuitenkin odottaa. Toisille tämä voi kuulostaa tylsältä, juuri siltä, mitä pelkäsinkin. Mutta ei, tässä minä yhä olen - elossa, omana itsenäni. Olen vain löytänyt jotakin uutta, jotakin hyvinkin jännittävää. Tämä on seikkailuistani ehkä jännittävin. Haaste on henkilökohtainen, ja vaatii enemmän tahdovoimaa kuin mikään aiemmin.

Olen siis löytänyt tasapainon arjesta, ja haasteeni on sen säilyttäminen. Tänään tiedän jotakin sellaista, jota en ennen voinut kuvitellakaan olevan totta: tasapaino ei tarkoita välttämättä tylsyyttä. Se ei ole välttämättä myöskään ennalta-arvattavuutta. Se on vain rauhallisuutta sisällä, tietoisuus siitä, että on löytänyt paikkansa. En etsi mitään uutta tänään, tuskin huomennakaan. Tänään elän tasapainoista arkea, tasapainoisen itseni kanssa. Tiedän missä minuun kuuluu olla, tiedän tulevan haasteeni, paikkani on vain olla: tässä ja nyt.
Muistan kuitenkin, että jonakin päivänä paikkani voi olla myös jossain aivan toisaalla. Sitä en kuitenkaan mieti tänään, sen hetki on sitten silloin, jos on. . . Olen löytänyt mukavan pienen etapin matkani varrelta. Tähän haluan pysähtyä, katsella ympärilleni ja viipyä ainakin hetken. . . :)

Ihanaa maanantaita kaikille paikkansa arjesta löytäneille ja paikkaansa yhä etsiville! <3

Miten pysyä mukana kun aika vierii ja elämä muuttuu?

Usein kysytään, miten pysyä mukana alati muuttuvan maailman matkassa. Minulle tuntuu olevan jo tarpeeksi suuri kysymys se, miten pysyä mukana oman elämänsä muutoksissa! Aikaa kuluu ja ajatukset muuttuvat, elämän tilanteet tuntuvat vaihtuvan joskus nopeammin kuin sukat jalassani. (enkä yleensä samoja sukkiakaan vuorokautta pidempään jaloissani pyöritä) :) Suurimpana muutoksena viimeiseen allekirjoittaneen mietelmään on tämä täysin uusi sivu, joka on nyt kääntynyt elämässäni.

Sivilisäädyn muutokseenkaan ei ole pitkä matka, mutta on jännittävää huomata, miten uusiksi elämänsuunnitelmat ja tavoitteet voivatkaan hetkessä muuttua. Prioriteetiksi on nyt noussut oman (kerrostalo)kodin sekä talouden jakaminen ja ylläpito toisen ihmisen kanssa. ja mikä ihmeellisintä toisten sormusten nimettömiin pujottamisen suunnittelua! Kukapa olisi sitäkään aivan vielä odottanut. Itselläni ei tästä ainakaan aavistuksia ollut ennen kuin hetki eräänä iltana yllättäen koitti.
Tietysti tulevaisuudesta löytyy myös paljon vanhoja haaveita ja unelmia, kuten koulutus ja perheen perustaminen, mutta silti yllättäen hetki sitten niin läheiseltä tuntuneet omakotitalounelmat huomaan heittäneeni taka-alalle vielä pitkäksi pitkäksi aikaa.


Tätä se kai on nuoren ihmisen (ja vielä näin sponttaanin seikkailijan) elämä! :) Tänään tällä tavalla, huomenna toisin. Aina uusien tuulien ja tunteiden vietävänä.
Mutta sitten, yllättäen huomaat jotakin outoa tapahtuneen. Uutuden huuma on tiessään. Huomaat yllättäen sen suurimman haasteen ja onnen löytyvän jostakin pysyvämmästä.
Itse koen ainakin ottaneeni nyt vastaan yhden elämäni suurimmista haasteista. Miten säilyttää vakaus ja pysyvyys elämäni näillä osa-alueilla, joilla ennen olen niin mielelläni ajalehtinut virran vietävänä. Onneksi tukena ja kaiken taustalla seisoo nyt vankkaakin vankempi peruskallio, jolla on arvot ja periaatteet kohdallaan, huuomoria kuitenkaan unohtamatta!



Tästä se siis lähtee: tulevan elämäni ensi askeleet! Haparointia ja hajanaisia harha-askeleita varmasti tulee matkan varrella otettua suuntaan jos toiseen, mutta onneksi kaikesta selviää yhteisten unelmien voimalla, päivittäisellä annoksella itse-ironiaa ja huumoria! Pidetään peukkuja! :D

PS. Jatkossa lienee siis pohdinnassa paljon myös kaikkea uutta ja erilaista... sellaisia välttämättömiä pohdintoja siitä, miten askel askeleelta asiat etenevät, ja ennen kaikkea, miltä se kaikki tuntuu!!! :D

Viikot vierähtävät vauhdilla....

Miten pysyä mukana ajan kulussa? En tiedä.. aika juoksee ja asioita tapahtuu. Huomaat elämäsi yllättäen muuttuneen suunnattomasti tietämättä mitä tapahtui. Niin siinä näköjään kävi.
Kun mietin hetkeä kun viimeksi kirjoitin tätä huomaan yllätyksekseni, miten erilaiseksi kuvittelinkaan lähitulevaisuuteni! Älä ymmärrä nyt väärin, mitään radikaalin vakavan kurjaa ei ole käynyt. Kaikki vain yksin kertaisesti on toisin...
Elämäni rytmi on niin erilainen ja huomaan tavoitteideni vaihtuneen. 2 viikkoa sitten aikaa oli mielinmäärin tuhlattavaksi. Ajatukseni olivat suuntautuneet kouluun, ihmissuhteisiin ja loputtoman urheilun tarpeen tyydyttämiseen. Sitten tulivat työt, ja pääsykokeet. Ne täyttivät mieleni ja kalenterikuukauden sekunnissa jyräten alleen kaiken muun..
Tänään mietin: milloin viimeksi kävin salilla? Ja huomaan yllätyksekseni ensimmäisen työvapaa viikonlopun saapuneen. "Ainiin pitäiskö sitä kouluhommiakin tehdä!?"
Mieskin tulee tänää kotiin viikon työmatkalta ja ensi kertaa muistan senkin. "Menipä viikko äkkiä" ajattelen.
Nyt siis arkirutiinini hukanneena ja työviikon uuvuttamana haen ensikosketuksiani " vanhaan elämään". Askeleet vielä haparoivat ja päässä vilisee mutta viikonlopun mittainen paluu unohdettuun maailmaan tuntuu voimaannuttavalta.. "Hei jee!!! Nythän mä ehdin kirjoittelee taas blogii!"


2 viikon saldo:
(Miinukset ensin jätetään sokerit pohjalle)

0 peliä
1 uusi diagnoosi
2 unetonta yötä
3 migreenikohtausta
4 missattua luentoa
5 iltavuoroa
6 työpäivää / viikko
7 uutta vaatekappaletta ;)
8 yötä yksin
9 sivun essee
10 arvosana panostukselleni tulevaan
...
Lukematon määrä seuraavia:
Uusia tuttavuuksia
Iloista menoa
Jännitystä
Kiirettä
Unohdettuja asioita
Kahvikupillisia
Tupakkaa
Tunteja puhelimessa
Tunteja tulevassa palkkakuitissa


lisäksi varattu valmennuskurssi, ihailtu eksoottisia kasveja, ostettu uusi hieno puhelin, naurettu mahan täydeltä, syöty hyvin ja petytty miljoonasti BB-sarjaan ;)