Olen prinsessa ilman kruunua
pienen valtakuntani hallitsija
En kaipaa alamaisia en vaurautta
en valtaa yli rajojen
Haluan jotakin suurempaa
ja silti niin pientä
Toisille ehkä mitätöntä
minulle valtani salaisuus
Tarvitsen vain sinut, ystäväni,
rakkani, parhaan neuvonantajani
Ja ajan, tilan nähdä
nähdä valtakuntani rajat
Ja hymyillä kun aurinko
laskee
eikä kuu enää nouse
maideni rajan takaa.
Silmät kuin suklaa
käsissä suuri aarre
vallassaan koko maailma
Tie edessä kuoppainen
täynnä kiviä
Kun taivaasta sataa tulta
ja maa vajoaa pilviin
Aion löytää hänet
Kaapata sen mikä on minun
ja juosta
Juosta kunnes olen kivestä tehty.
Sää sanoo:
"tänään kaikille aurinkoa"
Minä vain olen sokea
Puro kertoo:
"rakkaus meloo ohitse"
Minä rampa en yllä
Metsä paljastaa:
"hetkessä totuuden tuoksu"
Minä vain jään jälkeen
Hiekka uskoo:
"tämä on tie"
Minä tunnoton en tiedä.
Sinä seisot.
olet hiljaa.
Minä vain kuulen sen.
Sanat
ehdotus tulevasta
tarkoitus menneessä
On lupa joskus unohtaa
kunhan muistaa
Se on sana
Lupaus
niin harvoin totta
useammin sana
Annettaessa vahva kuin vuori
peruuttamaton suo
Tai sydämen syvä ääni
Elää ilmasta ympärillä
valaisee kultaisella kehrällä
Joskus raivoava roihu
toisinaan hiljaisempi pienintä ääntä
Hivelee hipiää, vaan satuttaa
pelaajan sormet
Saa sisimmän vellomaan
Toisinaan tuo ikuiset lämmön
toinaan hiltyneen maan
Vaarallinen vaan vastustamato
sanaakaan sanomatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti