Sininen joki
Yllä punainen taivas
Musta on kyynel
Vaalea poski
Syy on myrkyn vihreä
Ruskeat silmät
Edessä tuskin keltaista
Tie kapenee, harmaantuu vaan
Mitä on tosi rakkaus
tilapäinen mielenhäiriö?
vakava aivovamma?
naiivi luottamus?
kaksi valhetta?
Se on salaisuus, arvoitus
Toisille pelon kohde, toisille
pakkomielle
Aina kuitenkin yhtä armoton
täynnä virheitä ja reikiä
ruma ja riekaleinen
käärittynä vain kauniiseen
pakettiin
Ojennettuna tyhjien, suurien
sanojen saattelemana
väärien ihmisten käsissä
Sanoit rakkaus
tarkoitit et tiedä sitä
Sanoit usko
olit hävittänyt sen
Sanoit toivo
tiesit ettet tuntenut sitä
Minä kuulin kaiken
en vain nähnyt mitään.
Hiutale poskella
helpottaa
Pakkanen ulkona
älä tule sisään
Kuka estää karman
hänkö se on
Arvet sileällä iholla
villtävä kylmyys
Kuka päästi sen sisälle
ikiroudan
On vain löydettävä
uusi liekki
Niin vahva, kuuma
että se polttaa
Sulattaa paksun jään
arvet vain eivät sula.
Näen valuvan hiekan
suojanaan kova kuori
kaunis ja silti niin
kylmä
Se ei odota, ei tunne armoa
"Jokaisen on kannettava
kortensa kekoon"
Niin sanotaan
"Kaikella on aikansa"
senkin olen kuullut
Nyt näen sen
Olen vain pieni
jyvänen
Silti niin suuressa roolissa
osa isompaa kokonaisuutta
Loppu ei ole vielä, työ ei ole
valmis
Mutta kuka tietää
Ehkä huomenna nousee
punainen kuu
Salaisuuksia jotka kaikki tietävät
Tiellä ei ole soraa
jokainen kivi on siirtolohkare
Tunteet ovat vahvoille
kukaan ei ole vahva
Rakkaus on illuusio
ketään ei satu
Unet kertovat totuuden
totuus on harhaa
Kun on oikeass, onväärässä
keneenkään ei luoteta
Kauneus on rumaa
rumuus vetoaa ihmisiin
Jokainen on yksin
yhdessä valehdellaan
Hyvyys on paha
onni kertoo ongelmista
Jokainen kartta valehtelee
siksi seison paikoillani
Odotan tuulta
onneksi se on hiljaa
Kukaan ei tunne sitä
kukaan ei välitä
ei pidä sen ulkonäöstä
Se on pieni ja ruma
ei korosta parhaita puoliaan
on vain oma itsensä
Se on ujo, vaatimaton
ja haluaa vain yhtä asiaa
Sitä se ei voi saada
Ehkä jonain päivänä
näin se ajattelee
Sitten kun aikaa on
kulunut
ja se on isompi
Silloin se mönkii ulos kolostaan
näyttää itsensä maailmalla
Se ei ole enää pieni ja ruma
Se on suunnaton
ja vaarallinen
Kamalin ikinä ruokittu
vuosien tuskalla.
Miksi luottaa
kun kukaan ei välitä
Miksi rakastaa
kun toinen ei huomaa
Miten puhua
kun yksikään ei ymmärrä
Miten näyttää
jos toinen ei tunne
Millon paljastaa
jos toinen ei tiedä
Milloin unohtaa
kun muut eivät muista
Millä hoitaa
kun haavat ei vuoda
Millä tunte kun sydän on rikki
Kuka kertoo
onko lääkettä olemassa?
Mikä on kyyneleen arvo?
Onko olemassa sääntöä surulle?
Jos sattuu saa itkeä.
Olen kuullut niin.
Mutta kun on oikein onnellinen
kyyneleet on kätkettävä.
Ilo on näkymätön,
tai rikos.
Kumpaa, en tiedä.
Kukaan ei kaipaa elinkautista
eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti